lauantai 31. maaliskuuta 2012

Eräänlainen projekti

En pystynyt pitämään näppejäni erossa tietokoneesta, sillä eilisen ja tämän päivän aikana onkin ehtinyt sattua jo aika paljon. Porukkamme sai nimittäin jatketta!

Uusin tulokkaamme on saksanpaimenkoira, bi-color uros Schoolmaster Bud kavereitten kesken Masa. Koira on jouduttu pakkolunastamaan eräältä tallilta, joka lopetti, joten ajattelin että mikseipäs tällainen pieni projekti olisi ihan mukavaa vaihtelua noihin aiempiin koiriin joista suurin osa on tullut minulle ensimmäiseen kotiin.

 
Myyjä kuvaa koiraa seuraavin sanoin "Koira on suhteellisen arka ihmisiä kohtaan. Käyttäytyy aggressiivisesti koiria kohtaan, mutta koulutettavissa pois."

Tämän vuoksi kutsun Masaa siis projektiksi. Ensi tapaamisemme oli muutama päivä sitten, kun kuulin tapauksesta ja kävin katsomassa koiraa. Sen suvussa ei ole mitään sanomista tai muutenkaan taustassa, paitsi ettei sitä ole juurikaan edellisessä paikassa koulutettu, istuu ja pysyy paikallaan nekin hieman alhaisella mielenkiinnolla. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota koiran remmikäyttäytymiseen, joka ei kyllä ollut kehuttavaa. Se yritti rempoa pantaa pois ja väisteli taluttajaa, sillä ei ilmeisesti ole juurikaan luottoa ihmisiin. Muihin koiriin se tosiaan suhtautui erittäin aggressiivisesti, hampaat olivat esillä heti ja matala murina kumpusi sen rinnasta kun toinen koira vähänkin vilkaisi tätä. Päätin pohtia asiaa vielä tovin, eihän tällaisen ongelmakoiran ottaminen ollut itsestään selvyys, kun oli muutama muukin suu ruokittavana ja huollettavana.

Päätin kuitenkin soittaa lumienkulille, että ottaisin Masan hoiviini, en tahtoisi että se joutuu taas kiertoon tai että se jopa lopetettaisiin aggressiivisuuden vuoksi, joka oli aivan selvästi ihmisen auheuttamaa ja kunnon koulutuksella pois saatavissa.

Niimpä kävin noutamassa uroksen meille. Automatka sujui hienosti, vaikkakin se hieman epäilevästi tulikin kyytiini. Muutamat ystäväni olivat lupautuneet ottamaan muut koirani päiväksi hoitoon, jotta Masa saisi rauhassa tutustua pihapiiriin ja taloon, sekä hajujen kautta saisi hieman tuntumaa perheenjäseniinsä. Hevosista koira ei ollut moksiskaan, olihan se ennen asunut tallissa. Pieneksi hetkeksi uros jopa rentoutui sisällä, kun kaikki mahdolliset hajut oli käyty läpi.


Illemmalla loput koirista kuitenkin palasivat takaisin ja lähdettiin Masan kanssa näitä pihalle vastaan. Kyllä selkäkarvat nousivat pystyyn, kun se tajusi että autoissa olisi koiria. Bood tuli ensimmäisenä tapaamaan uutta tulokasta, olihan se koirista varmin ja kunnioitti aina käskyäni. Boodin itsevarmuus huokui kauas, joka jotenkin vaikutti tähän uuteen ruokseemme. Se tosin jännitti itsensä jouseksi ja oli minä hetkenä vain valmis loikkaamaan kasvattini silmille, muttei tehnyt sitä. Jännitys oli tipotiessään, kun kaverusten kuonon kärjet koskettivat toisiaan. Bood olisi tahtonut leikkiä, mutta päätin että se saisi jäädä jollekkin toiselle päivälle. Jokainen koira kävi yksitellen ikään kuin esittäytymässä Masalle, eikä kenenkään kanssa tullut suurempaa tappelua, ehkä sillä oli jo pieni luotto minua kohtaan, etten veisi sitä sellaiseen paikkaan missä sen tarvitsisi pelätä. Varmuuden vuoksi uusi uros saisi tämän yön nukkua minun huoneessa, jottei yöllä syttyisi sotaa.

Uskon, että Masasta tulee vielä ihan kelpo koira. Ja vaikka se onkin tällä hetkellä ongelmakoira luulen, että siitä voisi tulla iän myötä ihan hyvä koira jopa jalostukseenkin. Nuoren iän vuoksi kaikki on mahdollista!


- Aveline ja karvakorvat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat